Ajatuksia ekologisuudesta 2019

16.2.2019

Some on tuonut mukanaan pinttyneen ajatuksen, että kaikkien pitäisi olla kaikista asioista jotain mieltä. Itse en ole monestakaan asiasta mitään mieltä, vaikka olenkin saattanut käyttää useita iltoja asian pohtimiseen.

Yksi näistä on huoli ilmastonmuutoksesta ja omista valinnoista hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Omat kulutustottumukseni ovat osittain melko huonoja ja joistain asioista minun on kovin vaikeaa luopua.

Tunnistan ja tunnustan, että minut on vallannut kevyt ilmastoahdistus. Ja meinaan tällä nimittäin sellaista oikeaa light-versiota – en osallistu lakkoihin, en marsseihin, en saarnaa, en ala vegaaniksi, en luovu autosta enkä tee mitään muutakaan radikaalia.

Teen kuitenkin jotain – kiinnitän huomiota omaan kuluttamiseeni ja tapoihini, sekä mietin valintojani ilmaston kannalta.

Kulutustottumukset - mitä ostan ja milloin?

Ensiksi haluan taputtaa itseäni olalle – olen ilmaston näkökulmasta suhteellisen esimerkillinen kuluttaja. Käytän kaiken ihan viimeisen päälle loppuun. Moni olisi tuhonnut jo hävittänyt omaisuuttani jo moneen kertaan, kun itse käytän reikäisiä vaatteitani vielä ihan onnellisesti..

Olenkin jo aikaisemmin tällä sivustolla kertonut, että pidän itseäni synnynnäisenä minimalistina. Tavarat eivät ole oikein koskaan minua kiinnostaneet, enkä näe ympärilläni kauniita asioita ostettavaksi.

Oikeastaan vältän asioiden ostamista ihan viimeiseen asti ja inhoan uusien asioiden ostamista. Koitan ensin askarrella tarpeeseeni välttävän asian esimerkiksi vanhoista tavaroistani. Minut saattaa nähdä esimerkiksi vanhoista sukkahousuista revityssä “vyössä”, jonka olen pilkkonut ja solminut vyön korvikkeeksi.

Kaikki vaatteeni ovat pääosin kotoisin kirpputoreilta ja nekin on hankittu jo vuosia sitten. Monet vaatteistani ovat varsin ryöttäisessä kunnossa ja saan niistä usein kommentteja esimerkiksi sukulaisiltani. En juurikaan kärsi monen muun tavoin tunteesta, jonka nimi on “kaappi täynnä vaatteita, eikä mitään päällepantavaa”.

Ainoastaan alusvaatteet ja sukat tulee ostettua pikamuotiliikkeistä ja nekin käytetään aivan loppuun. Myös huonekalut, astiat ja muut tarvittavat kodin tavarat ovat vanhoja, usein käytettynä hankittuja ja käytetään loppuun asti.

Kierrättäminen

Päivittäistavaroista tietysti tulee jätettä, jota pyrin kierrättämään parhaani mukaan.

Tämänhetkinen kotini on oikeastaan aika ihanteellinen paikka kierrättämiselle. Asumme paritalokaksiossa kahdestaan puolisoni kanssa. Meillä on kaksi kerrosta, joissa molemmissa kerroksissa on vessa suihkukaapilla.

Emme kerta kaikkiaan ole vielä löytäneet yhtään tilannetta, jolloin olisimme tarvinneet kahta suihkua. Oikeastaan aika pian tänne muuttamisen jälkeen yläkerran suihkukaapista alkoi jo muotoutumaan siivouskaappi, jota meillä ei ole. Siis se sellainen korkea kaappi, minne mahtuu myös imuri.

Eletään ehkä jotain IPCC-raportin julkistamisen jälkeistä aikaa, kun aloin itsekin seuraamaan silmä kovana ilmastonmuutoksesta kertovia artikkeleja ja keskusteluja. Samaan aikaan alkoi myös itseäni kiinnostamaan vielä enemmän kierrätys, etenkin muovin kierrätys.

Meidän toisesta suihkukaapista alkoi pikkuhiljaa tulla kierrätyskaappi. Ennen siellä säilytettiin palautukseen vietäviä pulloja ja siivoustarvikkeita, mutta rakensin sinne jokaiselle kierrätettävälle jätteelle omat kolot ja oikein nimesin ne!

Nyt meidän ylimääräisestä suihkukaapista löytyy omat kierrätyspisteet pahville ja kartongille, paperille, palautettaville pulloille, pakkausmuoville, metallille ja lasille. Suihkukaappi tuli sittenkin tarpeeseen, eikä näiden viemisestä varsinaiselle kierrätyspisteelle ole iso vaiva!

Ruokailu

Ruokailu on heikko kohtani – olen lapsesta asti ollut varsinaisen nirso. Ekologinen ruokavalio ei valitettavasti löydy nirson ruokavalioni ruokalistalta.

Nirsoudestani tietävät sukulaiset, opettajat ja muut lastentarhanopettajat ovat vannoneet, että aikuistuttuani tulen oppimaan syömään monipuolisemmin erilaisia ruokia.

Näin ei ole vielä tähän päivään asti käynyt ja nykyään vastaisinkin heille, että ei kiitos en tarvitse sitä, syön ihan tarpeeksi monipuolisesti ja olen tyytyväinen ruokavaliooni.

Mikä on ehdoton no-go? Maitotuotteet (pl. jäätelö ja nykyään myös ruokakerma), kuumennetut vihannekset ja kasvikset, sipuli, sisäelimet ja al dente -valmistetut lihat.

Viime kesänä harjoittelimme kotona vähän kasvispainotteisempaa ruokaa – huonoin tuloksin. Kaupasta mukaan tarttui soijaa erilaisissa muodoissa, mifua ja linssejä. Näistä ei vielä ole jäänyt mitään varsinaisesti käyttöön. Ainoastaan tumma soijarouhe on jäänyt jauhelihan jatkeeksi ja sitä melkein kaikkiin jauheliharuokiin käytetäänkin.

Olen kyllä selvittänyt, mikä kasvisvaihtoehtokokeilussa meni vikaan. Yritimme nimittäin tehdä samoja ruokia, mitä olemme aikaisemminkin syöneet, mutta korvasimme lihan osittain tai kokonaan muilla valmisteilla. Se oli virhe.

Oppitunti on: jos koitat siirtyä lihankorvikkeisiin, tee jotain sellaista ruokaa, mitä et ole yleensä tehnyt. Älä tee jauhelihakastiketta, missä olet korvannut jauhelihan soijarouheella. Ei maistu.

Liikkuminen

Muutama sana liikkumisesta. Liikkuminen on aihe, johon joudun tosissaan kiinnittää huomiota arjessa ihan joka viikko. Jos en kiinnitä huomiota, en liiku yhtään mihinkään. Paitsi kerran viikossa autolla kauppaan 5 km.

Se, että poistun kotoa vain harvoin ja lähes pakon edessä, on enemmänkin ominaisuus kuin ekoteko. Mutta kiinnitän nykyään enemmän huomiota siihen, minne ja milloin menen ja voisiko julkiset kulkuvälineet olla vaihtoehto.

Omistan auton ja aion omistaa sellaisen jatkossakin. Autosta luopuminen olisi vaikeaa ja voisin luetella tässä vaikka mitä tekosyitä, mutta en aio. En vain suostu luopumaan autosta ja that’s it. Hinnat saisi pompsahtaa kyllä aika pirun korkealle, jotta voisin edes harkita tätä vaihtoehtoa.

Kilometrejä autoon ei paljoa tule, mutta haluan sen mahdollisuuden pitää. Autoni ei saastuta yhtään seisomalla yksin pihassa.

Kimppakyytiratkaisuista olen kyllä kiinnostunut ja hyödyntäisin mielelläni esimerkiksi BlaBlaCar-sovellusta kimppakyytiratkaisuihin, jos se olisi Suomessa käytetty sovellus.

Näin vuonna 2019 - mitenköhän jatkossa?

Halusin otsikoida tämän nimenomaan tämän vuoden 2019 alle. Aion seuraavaksi nimittäin spekuloida, mihin suuntaan ja millä tavoin tämä tulee luullakseni kehittymään tulevaisuudessa.

Kuluttaminen

Uskon, että kuluttaminen on kasvusuuntaista – palveluiden ja elämysten suuntaan. En usko alkavani hamstraamaan jatkossakaan tavaraa, vaan tavaroiden määrä pysyy samana. Joudun kuitenkin osan tavaroistani uusimaan, koska kaikki romut tuntuu olevan melko loppuunkäytettyjä.

Sillä lompakkoni paksuus näyttää olevan (tai ainakin tulee olemaan) kasvusuuntainen, pystyn alkaa kuluttamaan enemmän palveluita ja aineettomia hyödykkeitä. Tämä saattaa lisätä liikkumistani, mutta liikkumiseni onkin niin vähäistä, että en ota tästä stressiä. Oikeastaan minulle tekee ihan hyvää liikkua vähän enemmän.

Kierrätys

Minusta tuntuu, että ainakin tämän hetken kierrätysmahdollisuuksiin verrattuna taidan kierrättää jo kaiken mahdollisen. Ehkä ainoa lisä kierrätykseeni voisi olla vaatteiden kierrättäminen UFFille, mutta pois heittämäni vaatteet on yleensä aivan reikäisiä ja loppuunkäytettyjä.

Mutta jos jotain realistista voisin vielä kierrättää, mitähän se voisi olla?

Ruokailu

Epäonnistuneiden kasvisruokapainotteisten harjoittelujeni jälkeen olen todennut, että aion syödä nyt enemmän (kuumentamattomia) kasviksia, mutta muuten tyydyn odottelemaan enemmän lihanvertaista lihankorviketta.

Nykyiset vaihtoehdot eivät ole omaan makuuni niin riittäviä, että voisin korvata aterioissa mukana olevan lihan niillä. Aion myös jatkaa entistä agressiivisemmin kuumennettujen vihannesten ja kasvisten syömisen harjoittelua. Ehkä ne tulevaisuudessa maistuu minulle vähän paremmin.

Haaveena olisi tietysti aivan sika-nautajauhelihalta tuntuva ja maistuva lihankorvike, joka ei olisi lihaa ollenkaan. Uskon, että tulevaisuudessa tällaista tulen saamaan. Halleluja kehitys.

Liikkuminen

Niin kuin jo aikaisemmin totesin, autosta en suostu luopumaan. Tulen todennäköisesti silti lisäämään julkisten käyttämistä, mitä toisaalta käytän nyt jo aina matkatessani Helsinkiin tai muuten hyvien yhteyksien päähän (jos ei ole viittä Ikea-säkkiä) pk-seudun sisällä.

Tällä hetkellä liikkumiseni on ylipäätään erittäin, erittäin vähäistä. Saatan poistua viikossa kerran kauppaan, mutta uskon oman liikkumiseni olevan kasvusuuntaista. Aion kyllä panostaa esimerkiksi kiireettömyyteen, jolloin olisi helpompi valita polkupyörä tai omat jalat liikuntavälineeksi.