Henna Ihalainen

Henna Ihalainen markkinointipäällikkö

Vähemmän digiä, enemmän oikeita kohtaamisia

Back to basics

Aloitin uudestaan Pokemon Go:n pelaamisen

2.9.2019

Olen hankkinut tänä vuonna uuden harrastuksen – ja ensimmäisen kerran yli 10 vuoteen liikunnallisen sellaisen! Latasin nimittäin pitkästä aikaa Pokemon Go -pelin puhelimeeni.

Pokemon Go julkaistiin kesällä 2016, jolloin asuin Portugalissa. Olin alle kouluikäinen kun ohjelma alkoi tulla televisiosta ja olin valtavan suuri Pokemon-fani. Niitä Pokemon-kortteja oli kansiotolkulla.

Myös uusi, lapsuudenaikaiseen lempiohjelmaani liittyvä peli sai sukat pyörimään jaloissani jo silloin, kun kuulin pelin olevan tulossa. Pelasin sitä alkukankeaa ja lagista peliä luokattomalla portugalilaisella mobiilidatallani hetken, mutta jouduin luovuttamaan aika nopeasti.

Latasin sen uudestaan nyt vuonna 2019 ja luulin, ettei kukaan muu sitä varmaan enää pelaa. Voi kuinka väärässä olinkaan!

Nörtti ei liiku liikkumisen ilosta, vaan tarvitsee houkuttimeksi pelin

Tähän on tultu – tietokonenörttejä ei saa kirveelläkään ylös, ulos ja lenkille – ellei siinä ole jotain liikkumisen iloa suurempaa.

Liikkuminen on aihe, johon joudun tosissani kiinnittämään huomiota arjessa ihan joka viikko. Jos en kiinnitä huomiota, en liiku yhtään mihinkään. Paitsi kerran viikossa autolla kauppaan 5 km.

Enkä harrasta minkäänlaista liikuntaa. En saa siitä mitään iloa, se on vaivaannuttavaa, tylsää ja ajanhukkaa. Tänä keväänä koin elämäni ensimmäisen kerran iskiasvaivoja jonkun pidemmän “koti & läppäri” -putken jälkeen, jolloin jouduin tosissani alkaa harkitsemaan arkiliikunnan lisäämistä.

Arkiliikkumisen välineeksi valitsin Pokemon Go -pelin. Tähtään siihen, että kävelen joka viikko ainakin 10 000 askelta ja 5 kilometriä. Pokemon Go mittaa jokaista askeltani, jolloin minulla on puhelin mukana. Puhelinhan yleensä on aina mukana, joten se on hyvä tapa mitata askeleita.

Ja kyllä – joudun näkemään vaivaa sen eteen, että liikkuisin joka viikko tuon 10 000 askelta ja 5 kilometriä. Ne ei tule minulle itsestään, sillä työskentelen kotona, harrastan kotona ja hoidan sosiaaliset suhteet älypuhelimen välityksellä – tietysti kotona.

Jäin tälläkin kertaa todella nopeasti koukkuun peliin. Asiaan tietysti vaikutti kauniit ja lämpimät kesäkelit sekä hyvät Pokemon-apajat, joita olen löytänyt sekä Haminasta, että Vantaalta.

Tällä hetkellä ennätys on kaksi yli kahden tunnin ulkoilupätkää yhden päivän aikana Pokemonin parissa.

Pokemon Go:n idea

Jos Pokemon ei ole sinulle edes sarjana tuttu, niin Pokemonit ovat olioita, joita pyydystetään heittämällä Pokemon-palloa. Pokemoneja keräillään, niillä taistellaan toisia “pokeja” vastaan, niitä kehitetään paremmiksi ja niitä vaihdetaan kavereiden kanssa.

Alussa Pokemoneja oli 150, mutta nykyään niitä on jo useita satoja. Televisiosta tulleen sarjan ideana oli, että Pokemonien kerääjän, Pokemon-kouluttajan, tarkoituksena oli kerätä yksi jokaista Pokemonia.

Puhelimessa toimivaa Pokemon Go -peliä taas voi pelata monella erilaisella tavalla. Siinä ei ole sääntöjä, eikä sitä voi pelata läpi. Ainakin luulen niin – jos olen väärässä, niin kerro heti!

Ideana on siis se, että peli hyödyntää lisättyä todellisuutta ja pohjautuu Google Mapsin tietoihin. Näet kartalla siis oikeat tiet ja reitit, mitkä on oikeasti olemassa. Sinunkin kotikatusi näkyy siellä ja lähikauppasi on todennäköisesti Pokemon-kouluttajien suosiossa.

Pokemonit ovat levittäytyneet pitkin Pokemon-maailmaa, joka pohjautuu Google Mapsiin. Pokemoneja löytyy milloin mistäkin ja ne liikkuvat paikasta toiseen. Pelissä on vihjeitä Pokemonien olinpaikoista, mutta kannattaa toimia nopeasti – tunnin päästä Pokemon saattaa olla jo kaukana sieltä, missä vihje kertoi sen lymyävän.

Pokemon-pallot loppuvat usein. Niitä saa lisää Pokemon-pisteiltä, joita on ympäri kaupunkeja ja taajamia. Usein ne on sijoitettu leikkipuistojen, puistojen, lähikauppojen, ostareiden ja  ulkoilualueiden läheisyyteen.

Pelin sosiaalinen puoli

Kun peli julkaistiin vuonna 2016, sen kanssa oli paljon ongelmia – turvallisuusongelmia. Etenkin lapset ja nuoret saattoivat uppoutua peleihinsä niin paljon, että muun liikenteen kuten liikkuvien autojen huomioiminen jäi vähemmälle.

Peli on ylipäätään tarkoitettu sosiaaliseksi peliksi. Sosiaalisuus tulee siitä, että Pokemoneja ja pelitapoja on kiva vertailla keskenään. Kaverit on helppo yhdistää mukaan peliin lähtemällä yhdessä Pokemoneja jahtaamaan, eli kävelemään ympäri kyliä ja liikuntapaikkoja puhelimet kädessä. Puhelimet on kädessä, mutta hei – samalla myös kävellään! 

Itse pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan pelin sosiaalista puolta vasta tänä kesänä. Tiesin kyllä, että monet ystävistäni ovat myös pelanneet peliä ja päätin ottaa nyt ihan asiakseni käydä vanhoja kavereita läpi, jotka voisivat yhä pelata.

Ei vienytkään kuin pari viestiä, niin autollinen Pokemon-kavereita oli valmiina. Vain kaksi oli enää tänä päivänä aktiivipelaajia, mutta kaksi muutakin latasi Pokemon Go -pelin takaisin puhelimiinsa seuran vuoksi. Toinen myös jatkoi pelaamista yhteisen Pokemon-jahtimme jälkeen.

Jos satut myös pelaamaan – lisää minut kaveriksi 6680 8140 7640. Laitan lahjan jokaiselle uudelle kaverille!

Keskimääräinen pelaaja on 40-50-vuotias mies

Kun latasin pelin uudelleen vuonna 2019, koin monta yllätystä. Ensimmäinen yllätys oli se, että peli on vielä isossa suosiossa. Toinen yllätys oli keskimääräinen pelaajaprofiili.

Kokeneempi pelaajaystäväni vei meidät Pokemon-raidille, jossa taistellaan porukalla isoa ja vaikeasti nujerrettavaa Pokemonia vastaan. Yllätyin totaalisesti, kun menimme paikalle – olin 25-vuotiaana selvästi nuorimmasta päästä! Kesti hetken edes ymmärtää, että nämä muut autot ja niiden kuljettajat olivat tulleet myös pelaamaan. Haminan kokoisessa kaupungissa meitä oli kokoontunut paikalle noin 20 pelaajaa, vaikka näitä “raideja” on joka hetki tarjolla.

Mikä siinä sitten niin ihmetyttää? Pelaaminen, on se sitten puhelimilla, pelikonsolilla tai tietokoneella, on kaikenikäisten harrastus.

On ehdottomasti. Yllättävää siinä on se, että Pokemon on oman lapsuuteni muoti-ilmiö. Olen ollut alle alakouluikäinen ohjelman tullessa televisiosta. Sen suosio oli aivan järisyttävä – R-kioskilla silloin työskennellyt isoäitini joutui varaamaan Pokemon-korttipakkoja minulle suoraan kuorman tultua, sillä Pokemon-kortteja myytiin enemmän kuin niitä tuli.

Ja näistä ajoista maailma on muuttunut ihan älyttömästi. Olisi vain loogista, että tänä päivänä nuo mielikuvitusolennot vaikuttaisi naurettavilta. Äitini jaksaa aina muistuttaa Ransun olleen tosi suosittu hänen lapsuudessaan, eikä Ransu enää koskaan sen jälkeen ole saanut suosiota. Eikä todellakaan sitä saakkaan.

Olen sittemmin käynyt pelaamassa myös muiden puolituttujen tai uusien tuttujen kanssa. Yksi perheenäiti kertoi myös oman, yli 60-vuotiaan äitinsä pelaavan innoissaan Pokemon Go -peliä. Ylen podcast-sarjassa Halme & Saarinen – Diginen iltapäivä, Haaga-Helian pian eläkkeelle jäävä korkeakouluopettaja kertoo Pokemon Go -harrastuksestaan.

Sehän on upeaa, että kaikenikäiset ovat lopulta löytäneet tämän loistavan pelin. Sitä paitsi pelin kautta saa aika helposti uusia kavereita uuden harrastuksen kylkiäiseksi. Todella pienen kynnyksen mahdollisuus hankkia kavereita.

Pokemon-Go-min