Henna Ihalainen

Vähemmän digiä, enemmän oikeita kohtaamisia

Back to basics

Tiistaina 14.04.2020

Korona ja karanteeni laskivat mielen matalalle

Hei rakas päiväkirja,

Mieleni on vajonnut matalalle. Tänään on ollut sateinen ja kurja ilma, joka on saanut mieleni vajoamaan täysin pohjamutiin. Ei huvita tehdä oikeastaan mitään muuta, kuin neuloa villasukkia ja katsoa viihdettä suoratoistopalveluista ja YouTubesta.

Kun koronakaranteeni alkoi ja ihmisiä kehoitettiin pysymään sisällä, jäin heti kotiin. Olen käynyt ainoastaan ruokakaupassa ohjeistuksien mukaisesti. Yhtenä lauantai-iltana kävimme ajelemassa Helsingin keskustassa katsoaksemme, onko kaupunki autio. Ja kyllähän se oli.

Olen siinä mielessä onnekas, että teen töitä pääosin kotona käsin. Siinä mielessä taas olen epäonnekas, että minun on pakko koittaa kaivaa jostain motivaatiota niiden töiden tekemiseksi. Viimeisen viikon aikana se on ollut varsinaisen vaikeaa. Minne ihmeeseen se on voinut mennä?

,,, Omaan kokemukseeni perustuvan teorian mukaan minun on yhä vaikeampi saattaa asioita loppuun asti, mikäli minulla on liian vähän tekemistä, että se riittäisi koko viikolle. Jos taas minulla on valtava lista tärkeitä asioita tehtävänä, saan ne tehtyä nopeasti ja vaivattomasti. Säästelen siis niukkaa to-do -listaa niin, että se riittäisi koko viikolle.

To-do -listani pidennykseksi olen haalinut sinne myös kivoja kotitöihin liittyviä tehtäviä. Pääsiäiseksi listalla oli mm. haravointia ja auton siivous. Nämä tehtävät oli mieleisiä, joten tein ne ensimmäisenä. Kaikki energia meni näihin, jolloin muutenkin epämotivoiviin työtehtäviin ei riittänyt enää intoa ja energiaa.

Pääsiäinen on ollut raskas. Eniten olen harmitellut sitä, että myin aikoinaan kaikki lapsuuden ja nuoruuden lempipelini kirpparilla. Pollux-hevoskerhon paketeista tulleen Starshine Legacy -saagan ja Sims 2 kaikkine lisäosineen. Nämä oli siis tietokoneella pelattavia pelejä, joita pelasin satoja tunteja, kun olin nuori. 

Teini-ikä on hassua aikaa. Silloin kuvittelee, että nyt on aika siirtyä aikuisuuteen ja luopua niin sanotuista lapsuuden leikeistä. Ainut vaan, että myöhemmin nämä pelit ja leikit saavuttavat arvonsa uudelleen – nostalgia-arvon. Tänä pääsiäisenä kaipasin näitä pelejä valtavasti. Muistan, miten innoissani pelasin näitä pelejä nuorena jopa pari viikkoa putkeen. En halunnut tehdä mitään muuta.

,,, Ymmärrettävistä syistä en löytänyt enää Sims 2 -peliä koneelle ostettavaksi ja ladattavaksi. Onhan pelistä tullut jo versiot kolme ja neljäkin. Jouduin myöntymään ja ostin Steamiini Sims 3 -pelin. Se maksoi 19,99 €. Toivottavasti se on yhtä viihdyttävä, kuin edeltäjänsä.

Nyt aikuisiällä olen ostanut kaikki kertaalleen ostamani, pelaamani ja myymäni pelit takaisin haltuuni. Viime kesänä löysin Torista koko Starshine Legacy -saagan ja nyt ostin Sims -pelin.

Tarinan opetus on: Älä jumalauta mene myymään mitään sellaista, jota olet rakastanut valtavasti, mutta olet hetkellisesti kyllästynyt siihen. Vielä jonain päivänä, heikkona hetkenä, tulet kaipaamaan nostalgia-arvoon noussutta rakastasi oikein kovasti. Ja ostat sen taas takaisin, hinnalla millä hyvänsä.