Henna Ihalainen

Henna Ihalainen markkinointipäällikkö

Vähemmän digiä, enemmän oikeita kohtaamisia

Back to basics

Some vie koulukiusaamisen uudelle tasolle

16.10.2019

Mulla on viha-rakkaus-suhde someen. Toisinaan tulen onnelliseksi, kun löydän jotain uutta mielenkiintoista tai luen hyvän tarinan siitä, miten joku on esimerkiksi menestynyt elämässään.

Toisinaan taas tulen hyvin vihaiseksi, kun luen mulkkujen kommentteja, jotka löytävät tiensä aiheeseen kuin aiheeseen.

Pahinta kuonaa on aikuisten suosimat Facebook ja Twitter. 

Nuorten suosiossa olevan TikTokin käyttäjänä olen päässyt ekaa kertaa sitten omien varhaisteinivuosieni tutustumaan lasten somekäyttäytymiseen.

Kommentoinnin taso on tuonut hyökyaallon lailla kaikki muistot koulukiusaamisesta ja sen pelosta. 

Samassa rytinässä aloin inhota myös muita kanavia, joissa näkee jatkuvasti somekiusaamista.

 

Koulussa kiusasi luokkakaverit, nyt kiusaa koko satapäinen someverkosto

Muistan hyvin omat peruskouluvuoteni. Olin lapsena pääosin hiljainen seinäruusu. Meidänkin koulussa ja luokalla, niin kuin varmasti jokaisella luokalla, oli kiusaamista.

Kiusaamisen syntymisessä oli muutama avainhenkilö. Sitten tarvittiin pari, jotka ryhmäpaineesta sortui mukaan, muutama kiusattu ja loput olivat hiljaisia hyväksyjiä.

Meillä silmätikuksi nostetut kiusatut vaihtuivat välillä, hieman tuulen suunnan ja avainhenkilön mielijohteen mukaan.

Kiusatuksi tulemiseen pystyi itse vaikuttamaan. Vaikutuskeino oli se, että pysyi mahdollisimman hiljaisena hyväksyjänä, mutta kallistui kuitenkin aina kiusaajien tahtoon. Jos näin ei tehnyt, päätyi itse kiusattujen puolelle. Puolusta siinä sitten kiusattua.

Millaista kiusaaminen oli? 

Yksin jättämistä, juorujen levittelyä, selän takana ryhmässä naureskelua ja osoittelua, haukkumista ja nimittelyä, tönimistä, vaatteista repimistä ja milloin mitäkin.

Kuka edes meistä aikuisista ei pelkäisi joutuvansa tuollaisen kiusaamisen kohteeksi? Saati lapsista?

Ennen kiusaaminen pysyi kuitenkin aika pienessä piirissä. Se oli sitä aikaa, kun älylaitteet eivät olleet olemassa. Tai meillä oli kyllä tietokone, mutta sen käyttö oli erittäin rajoitettua ja palvelumahdollisuudet olivat niukat.

Nyt asia on aivan toinen.

 

Inhokkini Facebook

Facebook on yhä Suomen suosituin somekanava ja sitä on opetellut käyttämään oikeastaan kaikki. Näihin kaikkiin sisältyy myös ne henkilöt, joille äiti ei ole opettanut käytöstapoja, eikä heillä ole mitään hajua, miten toisille ihmisille pitäisi puhua.

Rietasta on myös se, että ihmiset kommentoivat omalla nimellään mitä iljettävämpiä asioita, eikä heitä tunnu lainkaan haittaavan, että koko lähipiiri näkee ne kommentit: sukulaiset, naapurit, pomo ja asiakkaat.

Harmikseni kaupunkien nimiä kantavat ryhmät ovat yleensä somekiusaamisen pesiä. 

Kaupunkilaisten omilla Facebook-ryhmillä olisi paljon potentiaalia kasvaa vaikka millaiseksi luovuuden ja kehittämisen alkulähteiksi. Mutta niille on vielä helpompi kirjoitella ihan mitä tahansa sylki suuhun tuo. Filtteriä ei juuri käytetä, kun annetaan näppäimistön laulaa.

Jaksan kyllä joka kerta ihmetellä, miten joku kehtaa omalla nimellä ja naamalla solvata muita koko kaupungin nähden. En ole varma, ovatko he ymmärtäneet sen olevan täysin sama asia, kun kutsua koko kaupunki torille ja lavalla jaella mielipiteensä mikrofoniin.

En voi mitenkään uskoa, että sanavalinnat olisivat samoja.

Olen alkanut ehkäisemään someahdistustani blokkaamisella. Blokkaan jokaisessa kanavassa aina henkilöt, jotka kiusaavat, nimittelevät, pahantahtoisesti vittuilevat ja uhkailevat muita.

Pirauttelen aika usein myös eri somepalveluiden ilmianto-nappuloita, jos näen jotain selvästi epäasiallista ja palvelujen sääntöjen vastaista.

Laitan mielelläni myös poliisille nettivinkkiä, mutta näin radikaaleja juttuja ei ole oikeastaan osunut kohdalleni.

Lapset oppivat käytösmallit aikuisilta

Lapset oppivat aikuisilta. Lapset kopioivat aikuisten toimintatapoja, haluttiin me sitä tai ei. Me ei voida itse päättää, kopioiko joku meidän käytösmalleja. Me ei myöskään voida tietää, olemmeko jonkun lapsen ihailun kohteena.

Eikä sen lapsen kanssa tarvitse olla edes mitenkään läheinen – kaupan kassahenkilökin voi kelvata ihailun rooliin.

Itsekin muistan ihailleeni täysin tuntemattomia aikuisia, tarkkailleeni heidän toimintatapojaan ja ajattelen, että tuollaiseksi minä haluan aikuisena tulla.

Luojan kiitos lapset onkin jo vaihtaneet muihin kanaviin, eivätkä he ole lukemassa Facebook-keskustelujen ryönää. Jos huonot käytöstavat jostain tulevat, niin aikuisilta.

Hei sinä lasten vanhempi: Jos sinua ahdistaa somekiusaaminen ja lasten turvallinen netin käyttö, minulla on sinulle kirjasuositus.

Luin juuri Ari Haasion kirjan “Koukussa nettiin – lapset, nuoret ja verkon vaarat”. Kirja oli melko lyhyt, vain 100 sivua. En ole kummoinen lukija, mutta teksti oli niin mielenkiintoista, selkää ja hyvin jäsenneltyä, että tuo kirja meni yhdeltä istumalta parissa tunnissa.

Kirjassa käsiteltiin nettiriippuvuuden lisäksi mm. lasten sosiaalisen median käyttöä, netin käyttörajoituksia ja lähdekriittisyyden kasvattamista. Oikein hyvä perusohjekirja kaikille lasten vanhemmille.

Suosittelen lukemaan samalla, kun annatte noin esikoululaiselle ensimmäisen älypuhelimen. Koulussakin varmasti oppii noita asioita, mutta näin tärkeissä asioissa, itse en uskaltaisi jättää koulun varaan.