Henna Ihalainen

Vähemmän digiä, enemmän oikeita kohtaamisia

Back to basics

Keskiviikkona 12.02.2020

Uudenvuodenlupauksena vähemmän ruutuaikaa ja enemmän oikeita kohtaamisia - miten on onnistunut?

Hei rakas päiväkirja,

Helmikuu on pian puolessa välissä. Ja helmikuu on vielä lyhyt kuukausi, eli pian on maaliskuu. Koska vuosi 2019 oli minulle ankea, elämäniloton ja tympeä, lupasin itselleni korjata tänä vuonna asian. Pidin itseni kanssa kehityspäivän ja lähes irtaannuin omasta vartalostani keskustelemaan itseni kanssa kehoni ulkopuolelle (kehityspäivässä ei nautittu kuitenkaan päihteitä). Se oli kuin terapiaistunto, missä minä valitin tympeää elämääni ja terapeutti kirjasi ranskalaisilla viivoilla ylös kaiken, mikä laittoi pienen ihmisen valittamaan. Valitussession jälkeen ongelmakohdat käytiin yhdessä läpi ja laitettiin jokaisen kohdan perään “älä tee näin”, “vältä tätä”, “muuta tämä” tai “vaihda tämä johonkin muuhun”.

Korjauslistalleni päätyi pääasiassa liialliseen netissä roikkumiseen ja liian vähäiseen ihmisten kohtaamiseen liittyvät asiat. Olen alkanut myös hieman kärsimään multitaskaamisesta ja keskittymisen puutteesta, joka vie suoritustehoani huonompaan suuntaan. Alkeellisemmankin asian tekemiseen tuntuu menevän ikuisuus, kun teen viittä muuta asiaa samaan aikaan. Eikä siinä periaatteessa mitään, tulee ne asiat kuitenkin tehdyksi, mutta itselleni tulee siitä kurja mieli. Kukapa muu voisi minua muuttaa kuin minä itse. Otin siis härkää sarvista.

,,, Ruutuajan vähentäminen ei ole onnistunut juurikaan. Olen pääasiassa vaihtanut vain kanavasta toiseen – somen, uutisten ja ajankohtaisten asioiden sijaan olen katsonut viihdettä YouTubesta ja suoratoistopalveluista.

No, en oikeasti ole niin pahasti epäonnistunut ruutuajan vähentämisessä. Ihminen on usein kovin ankara itselleen. Olen onnistunut ihan hyvin ruutuajan vähentämisessä, sillä aloitin vuodenvaihteessa osa-aikaisen työn – taksikuskin työn. Taksikuskit tekevät pitkiä päiviä ja tapaavat paljon asiakkaita ihan livenä, joten se on uudenvuodenlupauksieni kannalta viimeisen päälle hyvä ratkaisu. Hiljaisina hetkinä taksin ratissa olen monesti istunut vain ihan hiljaa paikallani, enkä ole kaivanut puhelintani esiin. Oikeastaan aika pitkään pidin tarkoituksella akkua aika tyhjänä ajovuorojen aikana, jotta en edes voisi kaivaa puhelinta esiin, mikäli mielin vielä hankkia julkisen liikenteen matkalipun kotiin mennessä.

Sitä paitsi somen ja uutisten vaihtaminen YouTubeen on ollut mieleistä – YouTubesta löytyy ihan kaikkea sisältöä hömpästä asiaviihteeseen. Olen tutustunut tubettajamaailmaan ja löytänyt monta uutta mielenkiintoista tubettajaa seurattavakseni. Lisäksi videoita tai ohjelmia katsoessa käteni ovat vapaana ja voin tehdä samalla käsitöitä! Olenkin jo tämän vuoden puolella ehtinyt tekemään kolmet erikoisvillasukat, joista aion kertoa hieman myöhemmin.

Viime vuonna myös töiden tekemisen ja ylimääräisen netin selaamisen välinen raja pääsi häilymään pahasti. Oli vaikea erottaa, milloin käytän aikaani johonkin tulevaisuudessa hyödylliseksi osoittautumaan ja milloin olen vain nettiriippuvainen. Tämä tuotti viime vuonna kaikista eniten ahdistusta ja aloin kaivata jo kokonaan pois tietokonetöistä. Todellisuudessa tietokonetyöt sopii minulle aika hyvin, olen niitä pitkään tehnyt ja osaamista on karttunut, joten on hyvä, etten heti luovuttanut.

Tänä vuonna olen osannut vetää tiukempaa rajaa siihen, mikä on tuottavaa työntekoa, mikä on opiskelua (oman osaamisen ylläpitäminen, yleissivistyksen ylläpitäminen, asiakkaiden toimialat) ja mikä on turhaa. Tyhjensin myös urakalla sometilejäni, etunenässä Facebookkia, sillä se kanava on minun osaltani jo kuopattu. Rajanvedon jälkeen minulla on ollut vähemmän suorituspaineita ja olen lähtenyt paremmalla omatunnolla ulos tekemään jotain muuta.

,,, Olen viettänyt huomattavasti enemmän aikaa ihmisten kanssa, kun viime vuonna keskimäärin. Tämä on ratkennut ihan vain sillä, että olen kiinnittänyt huomiota tarvittavien ihmiskontaktien haalimiseen ja ottanut tarvittaessa puhelimen käteen. Eipä siihen ihmeempiä taikatemppuja tarvittu. Totea ongelma ja toimi toisin.

Minulla ei valitettavasti ole antaa mitään järkeviä ohjeita, jos sinäkin haluaisit elämääsi lisää ihmiskontakteja, mutta puhelimeen tarttuminen tuntuu vaikealta. En ole koskaan ajatellut, että kavereihin pitäisi pitää tietyn väliajoin yhteyttä, jotta kaverisuhteet voisivat säilyä. Olen päinvastoin sen verran röyhkeä, että saatan jopa viiden vuoden hiljaisuuden jälkeen vain soittaa ja kysyä, voinko tulla kylään kun olisi mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Minulla on aika matala kynnys tällaiseen toimintaan. Se saattaa myös johtua siitä, että radiohiljaisuuden jälkeen tekemäni yhteydenotot on otettu aina iloisesti vastaan. Vielä kertaakaan kukaan ei ole tuominnut minua huonoksi ystäväksi tai pyytänyt painumaan helvettiin, joten en ole joutunut varomaan tai analysoimaan tarkemmin, kenelle uskallan soittaa.

Ihmiset on muutenkin pääosin aika mukavia. Voin hyvin nähdä itseni soittamassa joskus myös joillekin yli 10 vuotta sitten viimeksi näkemilleni kavereille. Vaikea tietää heidän elämäntilannetta ja suhtautumista yhteydenottooni, jos en edes kokeile. Siinä ei ole paljoa hävittävää, ehkä itseluottamus saattaisi kokea kolauksen ja paha mieli olisi hetken. Eihän kukaan meistä halua tarkoituksella olla toisella paska kaveri. Ole rohkea ja tee aloite.

Sen lisäksi, että olen tarttunut hanakammin puhelimeen ja kaivanut vanhoja kavereita esiin, työasiani ovat muuttuneet lupauksieni mukaiseen suuntaan päin. Viime vuonna olin markkinoinnin yksinyrittäjä, mutta nyt olemme lyömässä hynttyitä yhteen muutaman muun markkinoinnin ja viestinnän yksinyrittäjän kanssa. Vähän aikaa sitten minua pyydettiin tähän mukaan ja voin kertoa, ettei ehdotus olisi voinut tulla parempaan paikkaan. Olin tosissani laittamassa jo kioskia kiinni ja kaivamassa linjastotyyppisten tehtaiden yhteystietoja, jos joltain liikenisi minulle linjastotyöpaikka. Työssäni on eniten pänninyt kaikki päivien aikana tapahtuva pieni räpeltäminen, mitä silpputyöt tuovat väistämättä mukanaan. Tämän lisäksi tietysti henkinen ja fyysinen yksinäisyys korvensi positiivista mielentilaani.

,,, Kevään kalenterini näyttää siltä, että molemmat näistä lupauksista tulee toteutumaan vallan pienillä panostuksilla. Pakollista ruutuaikaa tietysti tulee, mutta muutoin kalenterista löytyy paljon kavereiden näkemistä, äidin hoitamista, työkavereiden kanssa yhdessä työskentelyä ja tietysti autolla ajamista.

Yhteenvetona, uusi vuosi on alkanut varsin mallikkaasti. En ole koskaan onnistunut uudenvuodenlupauksissa näin hyvin. En tosin usko, että kukaan muukaan on. Olen ollut varsin tyytyväinen muutokseen ja saanut paljon virtaan tähän lyhyeen ja yleisesti velttoon ruhooni. 

Toivottavasti sinunkin vuosi on lähtenyt jollain tavalla siedettävästi käyntiin. Heitä ihmeessä joku kommentti, jos tuli mieleen jotain sanottavaa tai haluat rupatella omasta vuodenalustasi.