Hauskat joululahjat

27.01.2019

Vaikka pidänkin itseäni isomman luokan idealistina, lahjat kuten joululahjat tuottavat minulle harmaita hiuksia. Syynähän tähän on tietysti se, että luon itselleni turhan suuret paineet joululahjan laadusta. Lahjan pitäisi olla antajansa näköinen, saajansa näköinen, hauska, tarpeellinen, edullinen ja upea. Mutta onko lahjan sisällöllä niin paljon väliä? Eikö joulunakin ole tärkeintä antamisen ja saamisen ilo?

Niin kuin oletkin ehkä huomannut, meillä on monenlaisia tapoja suhtautua lahjoihin. Suhtautumistavat varmasti muuttuvat iän, mielenkiinnon kohteiden ja elämäntilanteen mukaan. Lapsena minulle tärkeintä oli, että jouluna sai mahdollisimman monta pakettia. Ihan sama, vaikka paketti olisi ollut pehmeä ja siellä olisi ollut yksi sukkapari. On niin hauskaa hypistellä pakettia ja arvailla mitä siellä on. Onneksi tämä oli myös äitini käsitys joululahjoista.

Teini-ikäisenä en ollut yhtään kiinnostunut lahjoista. Meillä luovuttiin kotona lahjojen antamisesta jo varhain, sillä lahjat ei ehkä olleet meidän juttu. Ehkä vielä 18-vuotiaaksi asti sain vanhemmilta lahjaksi rahaa, mutta sen jälkeen ei ole hankittu toisille lahjoja ei jouluna eikä syntymäpäivinä.

Nykyään lahjat aiheuttavat enemmänkin stressiä, kuin iloa. Lahjojen antaminen on huomattavasti kivempaa kuin saaminen. Koitan silti välttää lahjojen antamista, etten joudu lahjakierteeseen. Jos annan jollekin lahjan, hän antaa varmaan lahjan takaisin eikä kumpikaan osaa lopettaa vuosikausiin.

Entä jos haluaisin kuitenkin muistaa minua tärkeitä henkilöitä jotenkin?

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Olimme aivan joulun korvilla vuonna 2012 ja mietin kovasti, miten voisin muistaa ystäviäni edes jollain pienellä paketilla. Budjettini oli täysin olematon, mutta olisi kiva tehdä jotain jouluista. Lisäksi täytyy huomioida logistiset asiat. Aika moni ystävistäni asui tuolloin vielä vanhempien kanssa, useimmiten omakotitaloalueella. Kaikki asuivat kuitenkin samassa kaupungissa, melkein kaikki jopa samassa kaupunginosassa.

Voisin viedä paketit itse ystävieni postilaatikoihin. Kaikki ei kuitenkaan omista postilaatikkoa, vaan osa asuu kerrostaloissa. Kerrostalojen alaovet käytävään ovat yleensä lukossa, joten täytyy keksiä jotain muuta. Paketithan voisi jättää ystävieni autojen tuulilasinpyyhkijöiden alle.

Menin paikalliseen S-Markettiin oikein pitkäksi aikaa vaeltamaan ja inspiroitumaan lahjaideasta. Lahjan pitäisi olla käytännöllinen ja jokaiselle (noin 10 henkilöä) pitäisi olla samanarvoinen lahja. Lahjan pitäisi olla myös hauska ja antajansa näköinen. Vihannesosastolla koin valaistumisen hetken. Perunasäkki! Perunasäkki ei maksa paljon mitään ja siitä saa samanlaiset lahjat kaikille ystävilleni. Peruna on käytännöllinen sillä sen voi syödä, perunalla on valtavaa huumoriarvoa eli se on myös antajansa näköinen. Lisäksi paketista tulee todella hämmentävä – on täysin mahdotonta tunnistaa paketin sisältö ennen lahjan avaamista!

Perunasta jokavuotinen perinne

Ensimmäisenä vuonna paketoin 13 perunaa hienoihin paketteihin. Lähdin tonttuhattu päässä liikenteeseen puolen yön aikaan jouluaaton vastaisena yönä. Laitoin joululaulut soimaan ja hiivin ystävieni postilaatikoilla. Paketit oli viimeisen päälle päällystettyjä ja koristenauhoitettuja, päällä lappu ”Hyvää joulua! T. Tonttu”.

Perunapaketit olivat oikea jymymenestys. Odotin jouluaattona kuin kuuta nousevaa, alkaako Facebookin etusivuni täyttyä kyselyistä, kuka on tämä Tonttu joka on tuonut paketteja? Lahjani oli entistä onnistuneempi – Facebook-kyselyjen sijaan henkilöllisyyskyselyt ohjattiin suoraan minulle. Ystäväni tunsivat minut siis sen verran hyvin, että tiesivät heti, kuka saattaisi keksiä ja toteuttaa jotain tällaista. Yksi ystävistäni kertoi, että oli vienyt lahjansa kuusen alle ja avasi sen illalla perheen kanssa muiden lahjojen joukossa. Perhe oli nauranut vedet silmissä, kun paketista ilmestyi raaka peruna.

Sillä perunapaketti saavutti toivomani suosion, tein tästä jokavuotisen perinteen. Ystäväni tiesivät kyllä, kuka on tämä mystinen Tonttu, mutta eivät tienneet, mitä kummallista tänä vuonna on hienoon pakettiin kääritty. Seuraavana vuonna otin veljeni mukaan uuteen jouluperinteeseeni ja aloimme yhdessä paketoida lahjoja. Perunan jälkeisenä vuonna pakettiin päätyi porkkana. Perinnettä jatkui vielä pari vuotta, jolloin paketista paljastui sipuli sekä yksi näkkileivän pala.

Näiden lahjojen paketointi on ollut jouluni kohokohtia. Olen kihissyt intoa, kun olen laittanut päivää ennen jouluaattoa joululaulut soimaan ja paketoinut milloin mitäkin somiin paketteihin. Sen jälkeen olen ajanut pitkin kyliä, varmistellut ettei kukaan näe ja hiippaillut toisten postilaatikoille ja autojen tuulilaseille. En ole vielä kertaakaan jäänyt kiinni itse teossa, vaikka takana on jo monia vuosia.

Tässä kuva vuodelta 2013, jolloin paketista paljastui porkkana. Haluaisitko sinä tällaisen paketin? Onko sillä paketin sisällöllä oikeasti väliä, onko siellä villasukat vai porkkana? On niin ihanaa tulla muistetuksi ja hypistellä tuntematonta pakettia käsissään.

hennan_vihreä_villakangastakki

Sinua voisi kiinnostaa myös

Viihdettä koronakaranteeniin

29.03.2020

Kaksi viikkoa koronakaranteenia alkaa olla nyt lusittuna. Jopa minulla alkaa loppua tekeminen kesken.  Tässä pari hyvää viihdesarjaa, jotka ovat viihdyttäneet minua koronakaranteenin aikana tai ennen sitä.

Persoonalliset Halloween-asut

30.10.2019

En juurikaan juhli juhlapyhiä, ellei luvassa ole jotain hulvattoman hauskaa toimintaa. Tilanteen tullen Halloween kuuluu kuitenkin juhlalistoilleni. Minimalistina en kuitenkaan osta Halloween-asuja, vaan etsin tarvikkeet omista kaapeitani. Tässä pari viime vuoden teosta esiteltynä!