Henna Ihalainen

Henna Ihalainen markkinointipäällikkö

Vähemmän digiä, enemmän oikeita kohtaamisia

Back to basics

Kasvukipuja

10.5.2019

Varmasti tuttu aihe monelle, joka opettelee kovaa vauhtia jotain uutta – kasvusta johtuvat kasvukivut. Lapsena kasvukivut liittyi lähinnä raajojen venymiseen (eikä sekään mukavaa ollut!), mutta nykyään kasvukivut ovat henkisiä.

Kasvukivut ovat koko tämän viikon estäneet töiden tekemisen melkein kokonaan. Olen maannut lattialla ja vellonut kurjuudessa ja itsesäälissä. Olen ollut täysin varma, etten osaa mitään, en tiedä mitään, työni on turhaa ja vahingollista sekä saatan olla myös ylipäätään vähän huono ihminen.

Kasvukipujen hetkellä elo ja olo on hirveää, mutta siitä selviytyminen ja eteenpäin puskeminen on mahtavaa.

Koulun penkiltä yrittäjäksi

Aloitin yrittäjänä heti valmistuttuani tradenomiksi. En ollut koskaan käynyt yhdessäkään mainostoimistossa edes vierailulla, en tuntenut ketään mainostoimistossa työskentelevää enkä ollut koskaan tehnyt työkseni mitään mainostoimistoon liittyvää.

Paljon oli siis opittavaa – onneksi minun täytyy tehdä kaikki tarjoamani mainostoimistopalvelut ensin itselleni, jotta saan referenssit ja voin myydä niitä muillekin. Vaikka en ollutkaan aikaisemmin tehnyt esimerkiksi nettisivuja tai sisällöntuotantoa varsinaiseksi työkseni, oli minulla onneksi harrastuspohjalta vuosien kokemus hommaan.

Yrittäminen, aivan yksin kotona koneella toi kuitenkin mukanaan paljon uutta, siis todella paljon uutta.

1. Ei fyysistä työpaikkaa eikä työkavereita

Ensimmäistä kertaa minulla ei ole lainkaan työpaikkaa, mihin mennä karkuun kotitöitä ja mahdollisia muita asukkaita kotonani. Ensimmäistä kertaa minulla ei ole työkavereita, joiden kanssa jutella kuulumiset, juoda kahvia, ideoita ja ratkoa yhdessä työpaikan ongelmia. Ei ketään, vain minä ja vieressä kummittelevat kotityöt.

Onneksi olin päässyt treenaamaan tätä edellisessä työpaikassani, jossa tein töitä osittain etänä. Myös tradenomin opintoni olivat monimuotototeutuksella – iso kasa raporttien tekemisiä ja ryhmätöitä, vain harvakseltaan luentoja.

2. Ei ole juurikaan kokemusta uusasiakashankinnasta

Edellisessä työssäni pääsin myös harjoittelemaan hieman uusasiakashankinnan taitoja, aina somepäivityksistä puhelinmyyntiin asti. Lisäksi pienessä start-up -tiimissä pääsi näkemään läheltä oikeiden myyjien työskentelyä ja oppimaan heiltä vinkkejä.

Ei se silti helppoa ole ollut ja etenkin seuraava kohta 3 tuo uusasiakashankintaan lisää haastetta. Vaikka olenkin markkinoinnin ammattilainen, ymmärrän hyvin myös myynnin ja myyjien tarpeellisuuden. Yksinyrittäjänä ja yritykseni ainoana työntekijänä olen myös yrityksen ainoa myyjä.

Kaikkeen tottuu ja tekemällä oppii. Toisaalta, tekeminen voisi olla hieman tehokkaampaa ja jatkuvampaa, jos ei opettelisi niin paljon uusia asioita samaan aikaan. Jos olisinkin ollut jo kolme vuotta palkkatöissä mainostoimistossa ja nyt hyppäisin vain puikkoihin ja myyntivastuuseen, kasvukipujen määrä olisi huomattavasti pienempi.

3. Vastavalmistuneen ammatillinen itsetunto

Vastavalmistuneen itsetunto on sellainen, että periaatteessa tietää ja osaa hommat, mutta se itse työkokemus uupuu ainakin osittain.

Minusta on muuten hauskaa joskus kuulla, miten vastavalmistuneiden ja ensimmäiseen työpaikkaan päässeiden itsetuntoa moititaan vanhempien työntekijöiden toimesta. 

Se vastavalmistuneen turhan korkealta näyttävä itsetunto on uran alussa paperilla olevan koulutuksen lisäksi ainoa asia, mitä vastavalmistuneella on. Ei voi esitellä omia parhaita työnäytteitä tai kertoa vanhoista onnistuneista projekteista, jos sellaisia ei ole. Täytyy vain uskoa omaan tekemiseen ja osaamiseen, jotta joku muukin voisi uskoa.

4. Ei ole juurikaan valmiita verkostoja

Verkostoilla tarkoitan nyt kaikkia sellaisia tuttuja, joille voisi moikata kadulla tai somessa ja olettaa heidän tunnistavan sinut.

Verkoston jäseniä on myös perhe, ystävät, sukulaiset, vanhat työkaverit, vanhat työnantajat ja esimiehet, vanhat asiakkaat, muut tutut, naapurit ja vanhat koulukaverit. Ketä tahansa, joiden suhteista voisi olla hyötyä ammatillisissa asioissa.

Itselläni ei ole ns. perittyjä verkostoja, vaan kaikki on täytynyt itse hankkia hankkimalla kavereita, tutustumalla ihmisiin koulussa, tapahtumissa, somessa tai vaikka kadulla.

En ole kova verkostojen ja ihmissuhteiden syventäjä, joten tämä osuus on itselleni haastava. Sitä täytyy silti tehdä edes vähän, jos haluaa yrittäjänä toimia. Ihminen myy aina toiselle ihmiselle ja ostaa toiselta ihmiseltä.

Kuinka taistelen kasvukipuja vastaan

Kärsin kasvukivuista säännöllisesti – oikeastaan joka kuukausi! Aika usein selviän eteenpäin parissa päivässä, mutta huonoimpina kausina menee koko viikko päästä eteenpäin tuskien kanssa.

Jokainen kerta on usein erilainen, mutta minulla on muutama toimiva kikka, joista itse yleensä aloitan ahdistuksen purkamisen. 

1. Some pois

Olen huomannut somen pahentavan välillä omaa ahdistustani, joskus ehkä jopa aiheuttavan sitä.

Syynä on se, että iso osa työtunneistani menee joko asiakkaiden somepäivityksiä tehden tai suunnitellen, tai asiakkaiden kohderyhmien seuraamisen ja tutkimisen parissa. Minulla on melkein aina somet auki ja joskus liika on liikaa.

Somen jätänkin aina ensimmäisenä pois, kun kasvukivut valtaavat. Yleensä vaihdan someen käyttämäni ajan jonkun kivan asian tekemiseen, kuten YouTuben selailuun ja huumorivideoiden katsomiseen.

2. Töiden unohtaminen ja kivaan tekemiseen keskittyminen

Kun kasvukivut ja ahdistus yltyy ja melkein lamauttaa, on aika lopettaa työnteon yrittäminen. Läppäri kiinni ja jotain muuta tekemään.

Suosittelen lämpimästi sosiaalisia suhteita, mutta jos olet minä, myös tietokone- ja konsolipelien pelaaminen voi auttaa.

Tämän päivän tietotyö on todella pirstaleista ja välillä on vaikeaa nähdä omaa kädenjälkeä valmiina yhtään missään. Olenkin tämän ansiosta varsin innostunut tekemään käsilläni ihan mitä tahansa, josta jää jotain konkreettista nähtävää – ruokaa, villasukkia, pihatöitä tai mitä tahansa askartelua.

Kerran loin jopa oman akryylitaidemalliston, kun suorituspaineet yltyi turhan suuriksi. En ollut viikon aikana saanut mielestäni tarpeeksi tehtyä, joten otin pensselin ja maalasin kokonaisen taidekokoelman.

Sen nimeksi tuli “Suorituspaineet” ja jokaisen teoksen tein alle tunnissa. Mielestäni se oli loistava tapa purkaa valmiiksi saamattoman tuskaa.

3. Ammattikirjallisuuden lukeminen

Täsmentäisin vielä, että mikä tahansa ammattikirja ei kelpaa, vaan kyllä sen pitää olla oikeasti motivoiva, mukaansa tempaava ja kiinnostava.

Sopivan ja hyvän ammattikirjan löytäminen on oikeastaan aika haastavaa. Kirjoja on paljon, erittäin spesifeistä aiheista sekä yleismaallisempia. Lisäksi niitä löytyy monille eri tasoisille – markkinoinnin kirjoja on sekä ihan aloittelijoille, konkareille (uusimmat ja englanninkieliset) ja kaikille siltä väliltä.

Itse luen mieluiten jotain siltä väliltä, enkä mielellään kovin yleismaallisia, vaan aika spesifeistä aiheista. Muuten lukema saattaa jäädä turhan pintaraapaisulle ja pintaraapaisun materiaalia löytyy netistä luettavaksi ihan jokaiselle päivälle.

Aikamoinen etsiminen välillä, mutta hyvän ammattikirjan tullessa vastaan motivaatio ja into syttyy uudestaan, yhden hyvän kirjan aikana jopa useaan kertaan.

4. Vertaistuki muista tuoreista yrittäjistä

Tämä on erittäin tärkeä ja yleensä varsin tehokas keino päästä eroon kasvukipujen tuomasta ahdistuksesta.

Olen onnekas, sillä omassa lähipiirissäni on kaltaisiani tuoreita yrittäjiä ja olen hankkinut yrittäjäaikana muutaman uuden tuttavan, jotka kärsivät samasta ongelmasta.

Jos kasvukipuni eivät haihdu viikossa, kysyn yleensä toiselta yrittäjäkaveriltani, josko voisin tulla heidän työpaikalleen pariksi päiväksi tekemään heidän töitä. Vielä kertaakaan minua ei ole kielletty tulemasta paikalle.

Tämä on ollut erittäin tehokasta – kolme aivan ihanaa osakasta ja mahtava yritys aina ideasta toteutukseen. Hyvässä seurassa on tietysti myös varjopuoli – joskus meinaa itse töiden tekeminen jäädä vähemmälle, kun olisi kiva vain viettää aikaa heidän kanssaan.

Jo yleensä yhden koko työpäivän aikana kasvukipuni ja ahdistus on parantunut ja olen valmis lähtemään kotiin tekemään yksin töitä tehokkaasti!

Onko kasvukivuissa mitään hyvää?

No ei kyllä tule äkkiseltään mitään hyvää mieleen. Aivan täyttä kuravelliä ruikuttaa yksin lattialla kuin pahainen kakara. Kurjuutta, itsesääliä, rypemistä, narinaa ja ylensyöntiä.

Kasvukivut kuitenkin menee aina ohi, mikä on tietysti mukavaa. Lisäksi niiden kanssa oppii olemaan paremmin koko ajan. Ja jos vanhat taltutuskeinot ei tepsi, uusia tulee helposti keksittyä, kun vain vie ajatukset hetkeksi pois töistä.

Ne on kyllä aika hienoja hetkiä, kun huomaa, ettei kasvukipuja ole ollut ollenkaan esimerkiksi kokonaiseen kuukauteen. Niitäkin välillä tapahtuu. Jos olen epäonnistunut jossain tai joutunut muuten vain ottamaan takapakkia, ahdistus saattaa jättää tulematta.

Se on aika hieno fiilis huomata, että joskus tällainen takapakki alkoi ahdistaa, mutta nyt jaksan innokkaasti porskuttaa takapakeista huolimatta.