Henna Ihalainen

Laskuvarjohyppy Virossa

20.8.2018 Rapla, Viro

Olin saanut mieheltäni valmistujaislahjaksi lahjakortin Viroon laskuvarjohyppäämään.  Laskuvarjohyppy on ollut jo monta vuotta to-do -listallani, mutta valmistelut haaveen toteuttamiseksi oli oikeastaan ajatuksen tasolla. Olin ajatellut, että jonain päivänä haluan vielä hypätä, joskus sitten tulevaisuudessa. Kohtaloni kuitenkin päätettiin puolestani.

Laskuvarjohyppy löytyy varmasti monen huimapään toivelistalta. Sitä kyllä kannattaakin toivoa ja toive myös toteuttaa. Vaikka olen pihi rahankäytön kanssa, nämä 300 euroa tuli käytettyä hyvin. Jokaisen sentin arvoinen kokemus, kerran elämässä.

Virossa ehtii käydä hyppäämässä lentokoneesta ihan vain päiväreissun aikana. Ilma oli hyvä, vähän pilvistä, vajaa +20 C. Laskuvarjohyppyjä pääsee hyppäämään kesäkaudella (noin toukokuu – elokuu) viikonloppuisin. Myös kelin pitää olla kohdillaan – myrskyssä tai sateella ei lennetä. Olimme yhteydessä järjestävään tahoon hyvissä ajoin etukäteen, sekä varmistimme vielä lähellä hyppypäivää. Edellisenä iltana heiltä tuli sähköpostiin kelivahvistus, että säätiedotusten mukaan pitäisi pystyä hyppäämään.

Helsingissä laivaan ja Tallink helposti ja vaivattomasti meidät kuljetti Tallinnan puolelle. Ainakaan 15 vuoteen en ole auton kanssa käynyt ulkomailla, joka oli sekin uutta ja jännittävää. Ajatella, miten helposti voi päästä lauantaiaamuna jo puoleksi päiväksi ajamaan omalla autolla ulkomailla! Oli siellä jotenkin erinäköistä, vaikkei saatu tarkemmin analysoitua, mikä liikennemerkkien pienen visuaalisen eron lisäksi oli muuttunut meidän pääkaupunkiseutuun verrattuna. Paitsi tiet Tallinnan ulkopuolella olivat vähän huonommassa kunnossa.

Ajoimme noin 60 kilometriä Tallinnasta etelään kohti Raplaa ja Kuusikua. Matkalla pysähdyimme paikallisessa Cittarissa hakemassa välipalaa ja kyttäämässä hintoja. Yllätyimme hyvin nimellisestä erosta omaan Prismaamme – emmekä jääneet sinne sen tähden shoppailemaan.

Paikalla kävimme ilmoittautumassa, täytimme vastuupaperit ja tapasin tandem-hyppykaverini. Hyppykaverini, hyppymestari, kertoi minulle lyhyen selitteen siitä, mitä tulee tapahtumaan ja mitä minun pitää tietää ja osata tehdä hypyn aikana.  Olin aluksi hieman jännittynyt kielikysymyksestä, kyseessä on kuitenkin vain oma henki. Ohjeita ei ollut kovin paljon, ne olivat helposti ymmärrettäviä ja keskinkertaisellakin englannin kielen taidolla pärjää. 

Hyppymestari kertoi heti aluksi, ettei heillä ole näin pieniä haalareita, mutta voisin hypätä omissa vaatteissani.  Ennen koneeseen nousua hyppymestari tuli luokseni vain yhden kypärän kanssa, jolloin kyselin oman kypäräni puuttumisen perään. Kuulemma turvallisuusssyistä minun pitäisi hypätä nimenomaan ilman kypärää.

Olen melkoinen ennakoija. Koitan asiassa kuin asiassa valmistautua niin, että käyn moneen kertaan mielessäni läpi tulevaa ja erilaisia skenaarioita.  Laskuvarjohypyn osalta se ei ole helppoa – vaikka olen aina juossut huvipuistoissa pää kolmantena jalkana kaikki hurjimmat laitteet läpi, ei sitä tunnetta voi mitenkään etukäteen ennustaa, miltä neljästä kilometristä hyppääminen tuntuu.

Lentokoneessa jännitys vasta tiivistyi. Nousu kesti jonkin aikaa, ainakin vartin. Katselin ikkunasta ulos jossain vaiheessa ja olin varma, että pian aletaan varmaan olla hyppykorkeuksissa. Hyppymestarini kertoi tässä vaiheessa, että olemme 1,5 kilometrin korkeudessa, ja alas tullessa tämä on se korkeus, jolloin hän avaa laskuvarjon.  Koneessa oli lisäkseni paljon hyppääjiä, muutama yksinhyppääjä ja yksi tandem kuvaajineen.

Lentomatkan aikana ehdin käydä läpi useita tunteita, jossa päällimmäisenä oli iso kyseenalaistaminen siitä, miksi tällaista pitää ylipäätään tehdä. Täysin järjenvastaista, etenkin, kun hyppäämisen päätös oli tehty puolestani lahjakortin merkeissä. Koitin piilotella pelkotärinääni, mikä meinasi välillä ottaa vallan. Tuntui aivan absurdilta idealta, että joudun tulemaan alas ilman lentokonetta. Mutten kehtaa myöskään perääntyä.

Ovi aukesi ja olimme viimeisiä hyppääjiä. Siinä vaiheessa kaikki pelko jäi taakse ja tilalle tuli pakko. Nyt vaan kiipeän tuohon reunalle, teen niin kuin on ohjeistettu ja tipun alas. Enkä katso alas, ennen kuin olemme ilmassa. Sitten lähdimme tippumaan vapaapudotuksella. Vauhti oli hurja ja kaikki pelko jäi koneeseen. Tilalle tuli into ja kaikki mielettömät ajatukset. Miten hienoa tämä voi olla?

Vauhtia oli niin paljon, olemme useiden kilometrien korkeudessa tulossa vapaasti alas, ei kuule mitään ja hädin tuskin näkee eteenpäin. Posket lepattaa vauhdissa, muttei ole yhtään kylmä. Vapaapudotus kesti vajaan minuutin. Huippunopeus ylsi yli 220 kilometriin tunnissa. Kylmyyttä ei tuntenut taivaalla lainkaan, vaikka varusteina oli vain huppari ja ohuet housut.

Pelottavin kohta on se, ettet näe pudotuksen aikana lainkaan yläpuolellasi olevaa hyppymestariasi. Et siis tiedä hänen aikeitaan ja suunnitelmiaan – kuten sitä, koska varjo aukeaa. Vauhti nimittäin stoppaa kuin seinään – yli 220 km/h vauhdista 40 – 50 km/h vauhtiin. Siinä kohtaa testataan valjaiden kestävyyttä ja nykäisy on yllättävän kova.

Laskuvarjolla laskeutuminen on helppo osuus, jolloin tietää asioiden menneen putkeen ja on aika katsella maisemia. Nimittäin vapaapudotuksen aikana ei ehdi niin paljon rentoutua, vauhti ja adrenaliini ainakin ensikertalaisella on sen verran kova. Sain myös itse ohjata laskuvarjoa vetelemällä naruista. Tehtiin välillä ympyrää ja jarruteltiin lähes paikallaan seisontavauhtiin, jotta ennen meitä maahan tulevat ehtivät varmasti pois alta.

Myös maahantulo tapahtui helposti – jalkoja oli helppo pitää ylhäällä ja tulimme hyvinkin tasaisesti ja hitaasti maahan ilman pyllähdystä.

Kaikin puolin hieno kokemus, jossa hurjinta on suostua nousta koneeseen agendana tulla alas ilman konetta ja odottaa koneessa, jotta olemme tarpeeksi korkealla ja ovi avataan. 

Matkan aikana ei satu missään vaiheessa, ei ottanut mahanpohjasta, ei tärähtänyt jalat laskeutuessa eikä ollut kylmä. Ne on onneksi turhia murheita kaikki.

Tässä vielä video tapahtuneesta. Suosittelen lämpimästi kaikille huimapäille! Will Smith kertoo YouTubessa omasta kokemuksestaan ja hänen ajatuksensa ovat lähes identtisiä omieni kanssa. Suosittelen tsekkaamaan myös hänen pätkänsä!

Sinua voisi kiinnostaa myös

Ulkoilmaelokuva ja panssarivaunuja

28.11.2018

Tuntematon sotilas ulkoilmaelokuvana panssarivaunusafarilla, ilmainen panssukkiajelu, ruokana hernesoppaa ja makkaraa? Kyllä kiitos! Näin niitä tapahtumia järjestetään!

Juhlaprinsessa viihdyttää lapsia

15.11.2018

Miltä sinusta olisi tuntunut, jos lapsena syntymäpäivillesi olisi tullut ihan oikea prinsessa? Tampereella se on mahdollista! Kaiken lisäksi se on tehty erittäin komeasti. Tätä on vaikea lähteä kopioimaan ja ylittämään.