Kokemuksia vaihto-opiskelusta ulkomailla

11.12.2018

Vaihto-opiskelu ulkomailla kuuluu monen nuoren haaveisiin. Muistan jo ala-asteaikoina, kun koulussa oli silloin tällöin vaihto-oppilaita. Vaihto-oppilaana kaksi eri maassa opiskelevaa lasta tai nuorta vaihtavat yleensä vuodeksi perheitä. Etenkin korkeakouluopinnoissa moni lähtee vaihtoon. Korkeakouluvaiheessa ei mennä enää paikallisen perheen luo, vaan jokainen hankkii itse opiskelunsa ajaksi asunnon kohdemaastaan.

Tässä muutamat kohokohdat omasta reissustani.

Oma kohteeni oli Porto, Portugalin toiseksi isoin kaupunki pohjoisessa. Porto (engl. Port, satama) on tunnettu esimerkiksi port-viineistään. Lisäksi se on yksi Euroopan parhaita surffauskohteita tuulisuuden takia. Tuulisuuden lisäksi Porto on yksi Euroopan sateisimpia kaupunkeja.

Olin kuullut opettajien suosituksia, että ensimmäiseen opiskelijavaihtoon kannattaa lähteä kaverin kanssa, toiseen yksin. Itse lähdin suositusten mukaisesti kaverin kanssa vaihtoon, mikä on yksi elämäni parhaita päätöksiä.

Kohdemaan valinta tapahtui meillä melko helposti. Sillä kumpikaan meistä ei ollut pahemmin matkustanut ennen vaihtoon lähtöä, ajattelimme Euroopan sisäisen kohteen tuovan jo tarpeeksi vaihtelua elämään. Kulttuurishokki tulee varmasti joka tapauksessa, vaikka lähtisi vaihtoon pelkästään Viroon. Euroopan rajauksen jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että lämmin ilmasto maittaisi, samoin edullinen hintataso. Espanja oli nopea yhteinen päätös ja annoimme tässä vaiheessa vaihto-opiskelusta vastaavalle opettajalle mahdollisuuden vaikuttaa koulu- ja kaupunkivalintaan.

Kun aloimme keskustelemaan esimerkiksi kurssivalinnoista, opettajamme ehdotti meille Espanjan naapurimaata Portugalia. Hän kertoi yhteistyökoulusta Portossa ja tyytyväisistä muista vaihto-opiskelijoista. Siinä vaiheessa, kun hän kertoi hintatason olevan siellä vielä kolmasosan edullisempi kuin Espanjassa, oli päätös selvä. ISCAP-niminen koulu Portossa Portugalissa tulisi olemaan kohteemme.

Valmistelut sujuivat hyvin. Pakkasimme mukaamme yhdet laukut, missä oli vain välttämättömät tavarat. Sillä hintataso olisi alhainen, voisimme ostaa sitä mukaa uusia edullisia vaatteita, kun niitä tarvitaan. Oma laukkuni painoi menomatkalla vain 12 kiloa. Paperityötkin etenivät sykleittäin pitkin vuotta. Silloin tällöin piti täyttää aina uusi anomus tai muu paperi, allekirjoituttaa muutamilla osapuolilla ja odotella vastausta. Viimeinen vahvistus vaihtoon lähdöstä tuli noin kolme kuukautta ennen lähtöä.

Onko puoli vuotta tarpeeksi?

Puoli vuotta on oikeasti aika pitkä aika, joten tästä aiheesta saisi helposti isommankin blogisarjan. Koitan kuitenkin tiivistää tähän ydinkohdat vaihtarin elämästä sekä vinkit niille, jotka miettivät vaihtoon lähtemistä.

Käytännön asioita

Asunnon hankimme tulevan koulumme nettisivujen kautta. He olivat listanneet vaihtareille luotettavia ja sopivia asunnontarjoajia, joista olimme yhteen yhteydessä. Halusimme säästää asumiskuluissa ja valitsimme ison omakotitalon, jossa tulisimme asumaan yhdeksän muun vaihtarin kanssa. Talossa oli kuusi yhden hengen huonetta ja kolme kahden hengen huonetta, joista valitsimme kahden hengen huoneen. Hintaa tälle tuli 200 euroa kuukaudessa ja se sisälsi netin, veden, sähkön ja kaasun eli kaiken asumiseen liittyvän.

Asuminen sujui varsin mallikkaasti ja luotettavasti. Portossa on oikein hyvä julkinen liikenne ja hankimme metron kuukausikortit, joilla pääsimme keskustan, kodin ja koulun väliä. Hintaa tälle tuli 42 euroa kuukaudessa. Lisäksi käytimme paljon Uberia, mikä ei maksanut juuri mitään. Noin kolmella eurolla pääsi yölläkin viisi kilometriä keskustasta kotiin.

Me matkustimme vaihdon aikana ehkä vähän vähemmän, mitä vaihtarikaverimme keskimäärin. Teimme muutamia sisäisiä kaupunkireissuja omalla porukalla, yksi päivä aina yhdessä kaupungissa. Saimme koulultamme vaihtareille tarkoitetun selviytymisoppaan, mikä oli täyden kympin arvoinen. Selviytymisoppaassa oli yleistä tietoa Portugalista ja sen kaupungeista sekä jokaiselle oppaassa esitetylle kaupungille aina tehtävälista, mitä kaupungissa kannattaa tehdä. Tällaista tehtävälistaa suosittelen myös muille kaupungeille.

Olimme molemmat nostaneet opintolainaa jo muutenkin, sekä säästellyt siitä pitkin vuotta rahaa tulevaan vaihto-opiskeluun. Rahaa varasimme mukaan noin 10 000 euroa per henkilö. Portugalin hintatasolle se oli paljon. Kotiinviemisiksi jäi yli neljä tonnia, vaikka elimme siellä melko herroiksi ja matkustimme takaisin tullessa kolme viikkoa pitkin Eurooppaa.

Isoimmat haasteeni

Omalla kohdallani ehkä isoin miinustekijä oli motiivit lähteä reissulle. Elämäni koki isoja kriisejä siinä vaiheessa, kun vaihtoon lähtemisen päätöstä alettiin miettimään. Lähdin vaihtoon periaatteessa sen takia, että luokkakaverini mainitsi harkitsevansa vaihtoon lähtemistä, mutta haluaisi kaverin mukaan. Itse taas sillä hetkellä halusin kadota maan päältä hetkeksi kokonaan, joten kerroin heti lähteväni mukaan.

En lähtenyt vaihtoon periaatteessa siksi, että niin kovasti halusin kokea ulkomailla asumisen, vaan lähdin siksi, etten voinut elää normaalia elämää Suomessa.

Toimin Suomessa myös vaikeavammaisen äitini omaishoitajana, jonka hoitamisesta haluan ottaa mahdollisimman paljon vastuuta. Ideana puoli vuotta kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta kyllä se vaan pirun pitkältä silloin tuntui. Olen tottunut Suomessa ollessani, että olen äitini luona useamman päivän vähintään kolmen viikon välein. Henkinen hyvinvointini vaatii päästä näkemään jatkuvasti, miten äidillä oikeasti menee kotona. Puolen vuoden ajan jouduin tyytymään lähinnä Facebook-keskusteluihin. Se oli matkan vaikein ja rankin asia.

Vinkkejä vaihto-opiskeluun

Kaverin kanssa kannattaa ehdottomasti lähteä vaihtoon. Meidän vaihtariluokalla oli noin 50 eurooppalaista ja 30 (portugaliksi opiskelevaa) brasilialaista. Huomattavasti suurin osa oli vaihdossa yksin, mikä heijastui vahvasti käytökseen. Opiskelijajuhlia tai -tapahtumia olisi riittänyt kahdet jokaiselle viikonpäivälle, joita yksin tulleet vaihtarit tahkosivat ahkerasti.

Toisinaan kavereiden pakkoetsintä vaikutti jo brutaalin villiltä. Yksin vaihtoon tulleet tekivät selvästi paljon töitä kavereiden etsimisen kanssa. Huomasin itsekin, että jo yhdet tai ainakin kahdet juhlat väliin jättämällä saattoi tipahtaa kokonaan jostain vaihtariporukasta pois. Meillä sen sijaan oli kommuuniasunto, läheiset välit kämppiksien kanssa sekä toisemme. Pystyimme helposti jäädä kotiin jos ei huvittanut lähteä juhlimaan, sillä meillä olisi aina muitakin kavereita, jos jostain porukasta ajautuisi pois.

Jos haluat vapaasti valita kaverisi ja ajanviettosi ilman sosiaalisia paineita, lähde vaihtoon kaverin kanssa. Tai hankkiudu ainakin kommuuniasuntoon ja pidä hyvä huoli kämppissuhteistasi. Meidän kommuunissa oli pääosin yksin vaihtoon tulleita, joka liimasi kämppiksemme meihin ja toisiinsa kiinni. Reissu oli oikein onnistunut ja vaihdosta on vain hyviä muistoja. Näin jälkeenpäin ajateltuna, meillä oli mukana paljon tuuria hyvien kohdemaa-, asumis-, ja muine valintoineen.

En tekisi mitään toisin ja suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille muillekin!

Sinua voisi kiinnostaa myös

Petyin pk-seutuun

03.12.2018

Moni pienessä kaupungissa kasvava nuori haaveilee ison kaupungin valoista. Niin myös minä tein. Pääkaupunkiseudun valtava tapahtumatarjonta ja meininki ei kuitenkaan vastannut odotuksiani.

Kommuuniasuminen

19.09.2018

Kerrostalokolmio yhdellä vessalla + viisi aikuista, toisinaan kommuunilaisten kumppaneita ja/tai viikonloppulapsia? Omia kokemuksiani puolen vuoden kommuunielämästä ja syitä, miksi haluaisin elää kommuunissa joskus uudelleen.